Discografia

OTA MINUT NYT – 40 PUOLIKUUN PARASTA tupla-CD:nä täältä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä uutta matskua odotellessa pientä pupinaa vanhoista älppäreistä ja kaseteista. Niitä ei kyllä ole enää saatavana, mutta divareista, kirppareilta jne.

Näkökulma on biisintekijälähtöinen. Aika on ollut armelias, ja antanut minun unohtaa monta pientä yksityiskohtaa levyjen tiimoilta. Katoavaa kansanperinnettä, ilmeisesti..

HÄMÄRÄÄN HUONEESEEN 1990

”Tämähän oli vielä selvästi harjoitustyö. Pari ok. laulua, nimibiisin lisäksi ehkä MOOTTORITIE ja SO LONG BABY (EHKÄ VIELÄ NÄHDÄÄN). Viimeksimainittua on alettu taas soittaa keikoilla, kun tehtiin se pari vuotta sitten uusiksi paremmalla statsilla.”

”Meistä tuli Fazerin artisteja, mikä tuntui jotenkin hienolta. Jaakko Salokin morjensti. Teki kloppiin vaikutuksen. Ei bändi kyllä tuolloin vielä ollut läheskään valmis, mutta ilman tätä ei olis osattu tehdä seuraavia..”

MAKEAA MYRKKYÄ 1992

”No tämä tärähti kunnolla!! Ei me osattu uskoa että meistä tulis kokopäivätoimisia soittajia. Muusikoita ei kyllä olla vieläkään.. Paitsi nykyinen basistimme Lexa, joka on oikeasti taitava.”

”Louhivuoren Jannen panosta ei voi korostaa liikaa. Hän pani itsensä peliin vaivoja säästämättä. Meillä oli vähän molemmilla näyttämisentarve Fazulle päin kun oli näytetty ovea sieltä. Tehtiin kokonaan iltaisin, kun ulkona oli hiljaista. Se on aika tärkee juttu, mä oon yö-ihminen.”

”Ei tällä levyllä ihan kauheita floppeja ole. VIIMEISET 5 KM, VW 1300 ja MYRKKYÄ on pakko soittaa joka keikalla. Paajanen teki JANETTAan ihan omanlaisensa, hienon tekstin. Levykansi on kyllä oma lukunsa. Anyway, meistä tuli Flamingon kultapoikia ja aika moni halusi olla meidän kaveri.”

”Diggaan ajatusta että levy kestää vain 39 minsaa ja risat. Tiukkaa esillepanoa!”

NYT LOPPUU TODELLISUUS 1992

”Kultapoikakerho pakotettiin levyntekoon kesäloman sijasta. Vexi määräsi ja me tehtiin ja oltiin samalla valtavan otettuja kun oikein patistettiin töihin”

”TODELLISUUS oli tietysti luhtitalon kokoinen hitti, eikä ÄLÄ OLE HELLÄ kovin paljon taakse jäänyt. SAAVU KESÄTUULI julkaistiin just sopivasti toukokuussa ja ajoitus oli sillekin sopiva. VIE MINUT MYRSKYISTÄ POIS itketti teinityttöjä Nivalassa, mikä oli tietysti miehistä lauluntekijää hivelevä yksityiskohta.”

”Tällä levyllä on kyllä jo muutama täytepala, häpeän tunnustaa, mutta levy haluttiin jouluksi eikä mulla ollut ihan tarpeeksi biisejä. Silti suurimmaksi osaksi täyttä tavaraa.”

”Meistä tuli Flamingon platinapoikia ja melkein kaikki halusivat olla meidän kavereita”

TÄHDENLENNON TAA 1993

”Tässä kohti olis pitänyt pitää tauko.. Nyt sen tajuaa, mutta silloin oli mielipuolen rajaton itseluottamus ja runsaasti erivärisiä nesteitä päässä. Kaikilla meistä. Eniten allekirjoittaneella.”

”Tehtiin levy kun oli joulu taas tulossa vaikkei olisi ollut niin kivoja kappaleitakaan. No niitä piti yrittää keksiä väkisin. Jotkut onnistuivat, useimmat eivät. Eivät ainakaan kovin hyvin. JOS SÄ LÄHDET POIS on säilynyt setissä koko ajan”

”Ihan oma lukunsa on tämä levyn tekstimaailma jossa ollaan jossain yläpilvissä koko ajan. Minä hain jotain elämää suurempaa. Pop-laulun piti minusta kuulostaa Mozartilta ja tekstien syleilä maailmaa ja kaikkia sen asukkaita. Olin selvästi suuruudenhullu mutta sen verran menestynyt että kukaan ei oikein uskaltanut sanoa yhtään poikkipuolen sanaa.. En olisi luultavasti kuunnellutkaan.”

”Enää ei oltu kultapoikia, mutta kyllä meillä oli vielä kavereita..”

NYT 1994

”Tässä oli jotain yritystä palata vähän pienempiin maailmoihin. OTA MINUT NYT oli paritalon kokoinen hitti ja ÄLÄ KIUSAA MIESTÄkin jotain koirankoppia isompaa. Jälkimmäistä kysellään keikoilla niin usein että kyllä me sen vielä joku ilta settiin otamme.”

”Levy ei katkaissut syöksykierrettä mutta hidasti sitä ja saimme ikäänkuin lisäaikaa.. Sitä kuvaa hyvin se että kannen kuva on mustavalkoinen. Soittajien ilmeet kertovat bändistä aika paljon.”

”Olimme mustavalkopoikia ja sitten kesken kaiken levy-yhtiölle tuli konkurs, bankrott. Siksi sitä ei kauheasti markkinoitu hitistä huolimatta”

SINÄ TULIT 1996

”Tämän levyn ongelma on se että allekirjoittanut yritti samaan aikaan tehdä omaa ja noin tusinaa muiden artistien levyä, käydä keikolla ja olla maailman suurimman levy-yhtiön kykyjenetsijä. KRANAATTIOMENOITA ja pari muuta olivat ihan kelpo kappaleita, mutta se iso hitti puuttui. Meidän halutiin uudessa levy-yhtiössä olevan jotain muuta kuin mitä olimme. Mietin kyllä usein miksi meidät sitten kiinnitettiin sinne.”

”Parasta tällä levyllä on se että bändi kuulostaa bändiltä. Tuottajaa levylle etsittiin kaikkialta, kaljatynnyristäkin. Lopulta tuottaja etsi meitä kaikkialta, mutta me olimme laulukopissa. Sieltä hän ei etsinyt.”

”Minä halusin säröä kitaroihin kun Juustopäilläkin oli..”

KAUNIS TURHUUS 1997

”TULE TAKAISIN onnistui hyvin ja soi kaikkialla. Minäkin olin saanut itseni sanotuksi irti musiikki-busineksen pauloista ja tein vain biisejä. Niitä oli aivan älyttömästi. Kaartamo tuotti kauniisti, mutta jotenkin levynteko jäi kesken. Tehtiin vähän liian pienissä paloissa. Ja loppu liian kiireellä. VIELÄKÖ KAIPAAT soi kyllä myös joka keikalla.”

”Kantta varten otettiin sikahyviä kuvia. Joista suunnilleen huonoimmat käytettiin. Sellaista demokratia on. Vai oliko se byrokratia.”

”Tämän levyttänyt miehitys oli selvästi paras nelimiehinen kokoonpano. Se soi kyllä kesäyössä välilla tosi upeasti. Mutta mikään ei kestä ikuisesti..”

VANHA UUSI LAINATTU SININEN 1998

”Kokoelma jolla 2 uutta biisiä. Levyä ei juuri mainostettu. Ei se silloin kyllä voi nähdäkseni myydäkään. ALLA SAMURAITAIVAAN oli legotalon kokoinen hitti. Tuli fiilis että nostetaanko kytkintä..

JINGLE JANGLE 2000

”Moni varmaan luuli että tää on englanninkielinen levy. Ei se ollut. Se oli Meidän Levy Atelle ja siks kai siitä tuli rokimpi kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Radiot ei innostununeet sinkuista ja niitä pähkäiltiin. TIETÄISIT jäi settiin kyllä ja HÄN TANSSII YKSINkin palaa taas jossain vaiheessa”

”Levyn jälkeen tehtiin pari uutta sinkkua jotka soi hyvin vieläkin. Ne olis saaneet olla levyllä, se olis ollu tasapainosempi. Niistä SÄRKYNYTSYDÄN & PALAVARAKKAUS on taas joku ilta setissä.. Aarnion Pekka sääti kyllä oikein tosissaan ja oli kiva nähdä kun levypomo vaivautuu jopa masterointiin. Aivan kaikkia alalla olevia ei paljon vois vähemmän kiinnostaa miltä joku biisi kuulostaa..”

PUOLIKUU PLAYS PUOLIKUU 2003

”Levyn nimi tuli siitä kun alko ottaa päähän nämä cover-bändit jotka play whatever. Jotenkin sama fiilis kun ennen vanhaan puolalaiset raflabändit vei oikeitten bändien keikat. Tai siis soitetaanhan mekin 4 coveria, 2 Ganesia ja 2 Beatlesia joka ilta, mutta niitten lisäks 20 omaa biisiä..”

”Oli vähän sellasta välitilinpäätöksen makua. Tehtiin kaikki biisit mitä oli levylle, ja vanhoja uudestaan keikkasovitusten mukaan. Piti tehdä Livenä, mutta aina joku oli epävireessä tai jotain. Nauhotettiin varmaan kymmenen keikkaa. Aina joku pielessä. Bändi hajoili siinä sivussa. Aina joku lähdössä. Arskakin, mun veli tai ainakin melkeen oli hetken tauolla. Sillon olin kyllä aika yksin siinä bändissä. Arto tuli takas sopivasti kuviin. Se on joskus hyvin taimissa..”

”Ehkä jälkeenpäin on helppo sanoa et olis kannattanu pitäytyä live-levy-ajatusessa. Mutta se oli nyt sellanen veto. Vanhoja levyjä ei kuitenkaan saanu kuin divarista enää ja keikoilla jengi kyseli koko ajan. Live tulee kyllä vielä!”

”Uusista biiseistä olis varmaan saanu hyvän tuottajan avulla enemmän irti. HAAVOITTUNUT ja TUNNUSTAN soivat molemmat aika hyvin mutta vanhat biisit enemmän. Se olikin varmaan levyn kompastuskivi kun siinä oli molempia sekasin. Ja yhteensä 36 biisiä. Ehkä määrä ei korvaa laatua. Joka tapauksessa keikkoja tuli taas ja siellä alkoi olemaan taas jengiä. Nivalassakin kuin vanhoina hyvinä aikoina. No sit 2004 oltiin iisimmin. Parhaista mahdollisista syistä.. Ja nyt on tämä supertrio.. Uusi kokoonpano, Oikea tuottaja, Innokkaat taustajoukot. Joka päivä jotain uutta. Draaman kaari hyvässä vaiheessa, Aika puolellamme. Kisa kesken! Jännitystä ilmassa, beibi!”

SEIS MAAILMA ! 2007

Albumi, joka lähes hajotti bändin, ja paljon muutakin. Se oli mielestäni moneen kertaan valmis, mutta vaati lopulta 3 levy-yhtiötä putkahtaakseen ulos, noin vuotta myöhemmin, kuin oli ikinä ajateltu. Ilmestyessään se oli tietenkin tekijälleen jo aivan vanhaa kauraa, olinhan ”säveltänyt” (en minä sävellä, minä teen biisejä) jo n. 3 albumillista uusiakin ralleja. Osaa niistä pidin ”soololevynäni”, osaa Pospisil-matskuna, vaan pakka meni lopulta niin sekaisin, ett se oli hajanainen kasa kunkin ”parhaimmistoa”, osapuolleen.

Levy itse on viime kulemani perusteella ihan ok. Jos olisi saanut tuotantobudjettia, se olisi kuulostanut helposti huomattavasti paremmalta. Joissain kohti säästö ei aina kannata. Kiitän silti Bonnierin Annea ja Esaa pitkämielisyydestä. Mutta levy olisi ehkä pitänyt julkaista huhtikuussa 2006, kun se oli vielä tuore tekijälleen.

Joo, ja radioita täytyy kiittää kans, koska niistä saamani palaute antoi uskoa jatkaa koko bändiä. KIITOS!

ACAPULCO 2008 (Pospisil)

Kesällä 2006 aloin tehdä biisejä englanniksi. Minulle ilmaantui yhden viikonlopun aikana noin 20 aihiota, jotka olivat aluksi DV-kasetilla. Sanelukoneen rikkoudutta se oli ainoa hallusani oleva, nopea tallennusväline.

Minulla oli joitakin viikkoja aikaa ja sen kummempaa ajattelematta ryhdyin jalostamaan ”rämpytys-demojani” 24-raitaisella, uskollisella porta-studiollani. Tahti oli nopeaa, ja englanninkieliset demo-sanat, jotka olivat tulleet riffejä takoessa saivat jäädä. Jos sanoja ei ollut, keksin niitä lauluraitoja tehdessäni. Yhtäkään tekstiä en kirjoittanut paperille, vaan ne ”elivät” raitojen edistyessä. Hyvin harvoin muutin mitään. Musiikki ja tekstit saivat jäädä kuten olivat olleet.

Minulla oli muutaman viikon päästä minidiscillä parikymmentä pikku biisiä. Kuuntelin niitä autossa ja olin ihmeissäni. Musiikinteko oli ollut kivaa ja helppoa ja laulut kuulostivat mukavilta. Hymyilin itsekseni, mutta en silloin miettinyt asiaa enempää. Ne olivat ”vääränkielisiä”. Puolikuu toimii suomeksi, Suomessa. Piste. SEIS MAAILMAKIN ilmestyi ja sen promo vei ajan ja ajatukset.

Asia oli ehtinyt jo hiukan unohtua, kun kuulin syksyllä 2007 Maunolta julkaisijasta, joka voisi olla kiinnostunut monenlaisista projekteista. Otin yhteyden Rocketiin ja ennenkuin huomasinkaan olimme sopineet yhteistyöstä. Lähettelin matskuja ja sain innostuneita palautteita. Yllättäen Pospisil-matsku (olin nimennyt sen siten vanhan tsekki-jääkiekkoilijan mukaan) herätti eniten kiinnostusta. Huomasin, että minulla on julkaisija projektille, jonka piti olla vain itseä varten astuttu sivuaskel. Näitä sivuaskelia on muitakin, mutta niistä lisää joskus, jos hyvin käy.

Luonnollisesti saattohoidin biisejä hiukan kuunneltavammaksi. Soitin jopa rumpuja itse. Koko ajan yritin pitää mielessäni, että nyt ei tehdä Q/2:ta, vaan Pospisil-levyä, mitä se ikinä onkin. Koetin välttää ylituottamista ja pitäytyä ”autotalli-soundissa”, joka oli ollut lähtökohta koko riffeille.

Lopulta levy ilmestyi keväällä 2008. Laitoin sen nimeksi ACAPULCO, koska se kuulosti mukavan eksoottiselta. Enhän minä tänäpäivänäkään tiedä, missä Acapulco on. Täytyypä googlettaa. Nimibiisi Next Train To Acapulco päätyi lopulta YLE Radio Suomen soittoon, mikä oli tosi miellyttävä yllätys.

Acapulco on helpoin levy, mitä olen ikinä tehnyt. Olen myös itse kuunnellut sen muutaman kerran ilmestymisen jälkeen ja olen siitä tavallaan aika ylpeä. Olin löytänyt toisenkin tavan tehdä musiikkia -ja saanut hauskan hengähdystauon normityöstöstä, joka joskus kääntyy liialliseksikin viilailuksi. Sen jälkeen olikin mukava tehdä taas Puolikuuta.

Pieni lisäarvo oli metodi; laulaa, mitä mieleen tulee. Huomasin, että teksteistä tulee yllättävän suoria. Ne kertoivat senhetkisestä elämästäni. Muutama jäi julkaisematta, mutta enhän olekaan kirjoittamassa avointa päiväkirjaa. Samaa metodia olen myöhemmin käyttänyt osassa uusista Q/2-biiseistä.

HUUDA HILJAA 2010

Huuda Hiljaa oli biisi, jonka olin tehnyt jo vuonna 1992. Silloin sen levytti Timo ”Jonnan isä” Tervo. Olin tuolloin vasta noviisi lauluntekijänä ja merkitsin biisin pseudonyymin T. Seponkari säveltämäksi ja sanoittamaksi. Tämä varmaan osin, koska en ollut ikinä mitenkään tyytyväinen tuolloiseen tekstiini.

Biisi nousi uudelleen esiin jo SEIS MAAILMA-sessioissa ja kirjoitin siihen uuden tekstin. Se alkoi tuntua jotenkin Q/2:n seuraavan levyn nimeltä. Biisejä syntyi ja niitä nauhoitettiin 2006-2007 useampaan otteeseen. Muutamat tein yhteistyönä Erkki Vuokilan ja osan Maunon kanssa.

Olin biisinteon suhteen sangen vapautunut, ja moni asia loksahti kohdalleen helposti. Sellainen levynteko on usein parasta. Musiikinteon EI tarvitse olla helppoa, mutta joskus on mukavaa, kun se on sitä. Kun päätimme 2009 syksyllä levyn ilmestymisestä, oli kasassa n 15 laulua. Rocket halusi mukaan myös Särkynytsydän & Palavarakkauden, mikä olikin ihan hyvä idea. Mukana oli myös eräällä talvisella keikkamatkalla 2008 soundtsekissa syntynyt Sattumalta Tavanneet, joka oli instrumentaali. Se syntyi sellaisena ja jäi sellaiseksi. Ei tarinaan tarvita aina sanoja..

Lopullinen säätö tapahtui loppusyksystä 2009. Viikot, jolloin luopuu biiseistään ja antaa ne lopullisesti eteenpäin, ovat aina kiireen ja epävarmuuden täytteisiä. En usko, että on olemassa artistia, joka voi olla tuolla hetkellä täysin kylmäverisen varma tekemisiensä laadusta ja oikeutuksesta. Kuitenkin muutamat mukavat, kannustavat viestit antoivat voimaa. Tunneskaala kun -ainakin minulla- vaihtelee melkoisesta hullun uskosta lähes totaaliseen luovuttamisenhaluun. Luultavasti tekijän ainainen ammattitauti.

Levy ilmestyi maaliskuussa 2010. Teimme keikkoja koko vuoden lähes pöhkön lailla. Myös radiot ottivat albumin hienosti vastaan. Poutaa roikkui koko kevään YLE:n Radio Suomen soitetuimpien joukossa. Jopa myyntirintamalta kuului mukavia uutisia. Rocket alkoi ehdotella jatkon tekoa. Olimme iloisia ja yllättyneitä.

Jatkoa olinkin tehnyt jo kesällä 2009. Olinpa shanghaijannut äänytyslaitteeni vanhempieni mökille Kuhmoisiin. Järvimaisemissa tein 5 päivän session aikana n 10 biisiä, mm Onko Taivas Korkealla. Josta vuotta myöhemmin hioutui seuraavan albumin nimibiisi. Albumin, joka ilmestyy tätä kirjoitettaessa kuukauden päästä.

Arvatkaapa, oliko hiukan vaikeaa pitää sisällään pääosaa jo seuraavan levyn biiseitä tehdessä edellistä loppuun. Kuitenkin tietäen, että ne ovat eri matskua, jotka kuuluvat toiseen kokonaisuuteen. Niiden, ja tukun niiden rinnalle kesän 2010 sessioissa syntyneiden laulujen viimeistelyn aika tuli viime syksyllä. Se onkin sitten oma lukunsa.

ONKO TAIVAS KORKEALLA 2011

Olen vuosien saatossa tehnyt biisejä mitä merkillisimmissä paikoissa. Viimeiset Viisi Kilometriä tuli mieleeni saunan lauteilla, Ota Minut Nyt studiossa melkoisen pakottamisen tuloksena, Kranaattiomenoita autossa matkalla keikalle. Noin 20 vuotta minulla on ollut työhuone, paikka jossa voi suht’ vapaasti möykätä läpi yön. Kaikkea on kokeiltu.

Kesällä 2009 kuitenkin päätin nostaa Portastudioni ja muutaman soittimen autoon ja hurauttaa keskisuomalaiseen järvimaisemaan. Minulla oli 5 päivää aikaa, sitten olisi tultava sivuprojektin bändiharkkoihin. Suuntasin auton kohti Kuhmoista, vanhempieni mökille.

Jo itse lähtö tuntui vapauttavalta. Varasin huolellisen miehen tavoin muistilehtiön käden ulottuville. Jos vaikka runosuoni sykkisi. Tein automatkan aikana 5 tekstiä.

Perillä nostin kamat hetimiten mökin vinttiin. Huono äänieristys, sisaren perhe ja vanhempani mökkeilemässä. Minä olin tullut kuitenkin töihin. Sormet syyhysivät päästä yön selkään luurit päässä Telecasterista sointuja etsimään. Tein ekan demon heti saunassa ja järvessä käytyäni. Se ei ollut mikään erityinen, mutta -mikä tärkeintä- peli oli nyt auki. Toinen demo syntyi heti perään autossa tekemääni tekstiin. ”Mua Ei Tod. Haittaa Jos Sataa” on mukana albumilla. Jo nyt tiesin, että oli kannattanut tulla

Ajatus mökkidemoista syntyi kun juhannuspäivänä, muutamaa viikkoa aiemmin olin samaisen mökin alakerrassa istunut keinutuolissa kitara sylissäni, videonauhurille riffejä tallentaen. Perhe hyöri siinä ympärillä, minä olin jossain toisessa avaruudessa. Kuulin biisejä, jotka piti saada talteen. Videonauhuri oli ainoa tallennin, joka oli mukana.

Päivät vintillä kuluivat mukavasti. Keskiarvo oli kolme biisiä per päivä. Tekstejä syntyi yöllä. Enimmät metelöinnit koitin tehdä ihmisten aikaan. ”Tule, Kari, välillä vähän tänne aurinkoon sieltä!” kuului hyväätarkoittava kehoitus. Mutta kun minä en ollut tullut viltillä loikoilemaan. Minä etsin syksyä sisältäni. ”Onko Taivas Korkealla” tuli eteeni kuumana heinäkuisena iltana salaman lailla.

Olin juuri tehnyt ”Yö Tää Tuulinen”-biisin ja kuuntelin sitä miettien ”Tähän tyyliin”. Ajattelin nostaa tempoa. Rumpukone tottelee helposti. Soinnutkin tulivat kuin itsestään. Biisillä oli yht’äkkiä rakenne. Soitin pikapikaa basson (joka oli jäävä lopulliseksi, koska siinä oli biisin clue). ”Kasibasso tässä tempossa? Olenko mä nyt ihan varma? Mutta kun se kuulostaa niin hyvältä! No voihan sen sitten muuttaa iltamissa..”

Tekaisin biisiin tekstin ihan lennosta. Kuulin sukulaisteni jutustelut hyvin vinttiin. He kuulisivat joka sanani. Pakko koittaa joku järki saada tähän tekstiin, think, think, think!!! ”Hei, täähän toimii ihan ok.” Laulu ja stemma sisään melkein kuiskaten. Lopuksi kitarateema introon ja fillejä tokasta a-osasta eteenpäin. ”Älä täytä liikaa, ethän!!” Tunti siinä taisi mennä. Huh, valmis. ”Aika iskelmää”, mietin. ”Mutta ei paha..”

Tämän jälkeen sessio kieltämättä hiukan hajosi. Tiesin, että nyt olin käynyt niiin korkealla, kuin se oli niissä puitteissa mahdollista. Tein loppupäivinäkin biisejä, mutta ne eivät olleet ihan samaa tasoa. Kuitenkin 5 alkupään biisiä noista sessioista tuli nyt levylle.

Hassu piirre asiassa oli se, että olin samanaikaisesti valmistelemassa albumia, josta tuli ”Huuda Hiljaa”, Puolikuun edellinen levy. Minulle oli kuitenkin hyvin selvää, että haluan pitää tämän ”järvilevyn” erikseen. Se oli minulle ”lomaa” levynteosta. Materiaaliakin oli riittävästi jo olemassa. ”HH” ilmestyi sitten lopulta 2010 maaliskuussa ja samana kesänä tein toisen mökki-session. Silloinkin tein kymmenkunta laulua, joista 4 on mukana levyllä. Syksyllä, kun sitten aloin viimeistellä uutta albumia, tein vielä joukon uusia lauluja työhuoneellani.

”Onko Taivas Korkealla”, Puolikuun 12. albumi on käytännössä yhdistelmä näistä kolmesta sessiosta. Levy, jonka tein lomalla levynteosta.
Kultasormi on kappaleena hiukan vanhempaa perua. Se oli olemassa jo aivan 2000-luvun alussa. Tein sen ”hulluna vuonna” 2001, jolloin tein biisejä käytännössä päivittäin. Heräilin yleensä joskus kymmeneltä, join aamukahvit, kuuntelin ”Kotimaisen Puolituntisen” ja ryhdyin hommiin. Aihio on syntynyt jonain tällaisena aamupäivänä. Se osallistui jopa Tango-sävellyskilpailuun. Olin kirjoituttanut nuotit ja kaikki. Ei ollut 30 sinä vuonna jatkoon päässeen joukossa. Silloin sen nimi oli ”Tähdenlento”. Muistaakseni 2005 kesällä aloin demoilla Seis Maailmaa varten. Biisi oli nyt uudella tekstillä mukana Bonnier-demolla. Se ei kuitenkaan ollut heille sopiva biisi. Unohduksiin. Taas.

Rocket-albumille # 1, Huuda Hiljaa se ei ollut ehdolla. Uusia biisejä oli muutenkin niin paljon. 2010 kesällä laitoin sen mukaan demo-CD:lle, joka lähti esittelemään materiaalia 2011 albulta. Biisi kelpasi. Levylle. Kuulosti mukavalta koko ajan. Haa!

Tie Aurinkoon oli aihio, joka oli alunperin englanninkielinen. Mulla oli jopa sovitettu versio, jota kuuntelin, kun ajelin Somerolle keikalle 2010 kesänä. Yhtäkkiä alkoivat suomalaiset sanat tulla. Kirjoitin äkkiä ylös. Mökkireissulla lauloin sitten rallin muiden, uudempien mukana. Sävel oli syntynyt samoissa sesseioissa kuin Summer’d, Pospisilin toka sinkku. Silloin satoi lunta kesken kevään. 2008? Niin kai se oli. Versiota hiukan keventelin iltamissa syksyllä 2010. Jotenkin se pursuaa tuon Someron-reissun (Joka oli hyppy tuntemattomaan, mutta hyvä sellainen, keikalla soitti kokoonpano, josta 2/3 ei ollut koskaan tavannut toisiaan.) tunnelmaa. Aurinkoa, iltapäivän kiireettömyyttä, mutta jotain pikku värettä siellä täällä.

Mä Olin Lintu on narripuhetta. Ei minulla ole ollut siipiä. Mutta biisi oli niinikään Seis Maailman-aikaista matskua. Ihmettelin silloin, kun se ei kelvannut. Nyt se löysi kodin. Ja jalostui matkalla. Uusi vokaali, uudet rummut, uusia soittoja. Yeah!

Onnellinen Loppu on ollut biisinnimi, joka on ollut mulla 1980-luvun alusta. Silloinen biisi on itse asiassa Nyt Loppuu Todellisuus-albumilla, mutta se sai uuden tekstin; Meteliä. Silloin oli kiire tehdä, kaikki hyvät aihiot kelpasivat.

Tuo tapahtumasarja triggasi sitten heinäkuussa 2010 eräänä sunnutai-aamuyönä uuden tekstin (automatkalla mökille biiseilemään). Aamun noustessa olin tehnyt tekstiin biisinkin. Olin kuunnellut Wilcoa varmaan kuukauden putkeen (loistava bändi). Biisiin etsiytyi hiukan Yankee Hotel Foxtrot-sävyjä, mutta en antanut sen häiritä.

Biisin toteutus oli hiukan hankalampaa. Rummut, jotka tulivat biisiin viimeisenä, olivatkin hankalat soittaa. Samuli paukkutti viidet rummut päivässä ja niitä ei juuri tarvinnut editoida, mutta tämän kanssa oli hiukan vaikeuksia. Tempo on hankala, ei kovin Q/2-mainen. Lopulta jouduin tekemään sille ”temput”, eli kasaamaan lopulliset rummut aika pienistä palasista. Tuottajan despotismia, tiedän. Tahdon nyt tässä kyllä julkituoda tyytyväisyyteni siihen asenteeseen, jolla Samuli soitti muut (tämänkin) biisit. Se, että mainitsen ”vaikeuksista” on tuotantoprosessin kuvausta, ei missään nimessä mikään epäluottamuslause!

Aamuruskon Maat olisi varmaan ollut sinkku levyn jälkeen, mutta sinänsä hyvä biisi jäi itselleni hiukan vieraaksi muutaman oman soundiratkaisuni takia. Tajusin sen vasta kun levy oli masteroitu. Silloin se oli tehtaalla. Näitä jää. Olisi pitänyt olla tarkempi, mutta oli liikaa tehtävää lyhyessä ajassa. Nyt kuultuna se on jo tasoittanut. Aika on armelias. Aika kulkee itäänpäin..

Shake Go Baby Bop oli teksti, jonka tein ensin ihan toiseen biiseen. Sitä toista biisiä ei sitten ikinä tullutkaan ja tein siihen 2009 mökin vintillä uuden biisin. Rocket halusi siitä sinkun ennen albumia. Tein melko pitkiä päiviä ja öitä, että sain kuin sainkin muutettua SGBB:n riittävän rähiseväksi, että se ei olisi sinkkumatskua ja samalla OTK:n riittävän valmiiksi. Kuulin siinä sinkkubiisin, SGBB:ssa en. Suht hyvän albumibiisin kyllä. Siksi rummut ja kitarat siinä niin hitsisti mäikäävät. Halusin OTK:n jo syksyllä radioon, jos vain mahdollista. Se oli minulle selvästi syksybiisi. Poutaa oli soinut koko kesän radiossa, mulla oli kiire jatkolle.

Intiaanikesä tuli vaan yks aamu. Olin heittänyt jäbän eskariin ja mulla oli 4 tuntia aikaa työhuoneella. Alkoi rallia pukata. Squier-Strato, Korg-minisyntsa ja Samulin rummut. Ja teksti sekä laulut. Kaikki muut paitsi nuo rummut tulivat 4 tunnissa. Ne tulivat yhdellä otolla pari viikkoa myöhemmin. Bassokin on siitä 500 €:n Korgista. Laitteita hyötykäytössä! Oli ilmeisesti 15.9, koska se manitaan biisissä. Editoin kyllä hiukan rakennetta iltamissa, mutta kaikki kuuluva (paitsi siis ne rummut) on tuona yhtenä aamuna värkätty.

Elän Joka Sekunnin tuli möksällä 2010. Riffi kiikkustuolissa ja siitä biisiksi seuraavalla viikolla. Sanat suunnilleen improvisoin laulaessani. Niistä tuli ihan sopivan keveät, biisi kun on sellanen kesä-renkutus. Soolokitara oli mun kyvyillä biisin vaikein osio. Saukki soitti sitten syksyllä hyvät kevytrummut. Ohjeena ”Soita kuin tyttörumpalit. Tai niinkuin ykskytykspistepirkko!!” Hän tajusi laakista. Lempeä päätös muutenkin jouhealle sessiolla.

Albumia saattohoitaessani OTK alkoi soida radiossa tiuhaan. Se antoi ehdottomasti oman lisäpotkunsa hommaan. Tuli olo, että nytpä vasta onkin nasta tehdä. Oli ollut hyvin keikkoja, oli biisejä, soitto toimi, miksasin vaan vek. Minerva masteroi ne kivaan pakettiin. Minä ajelin öisin lenkkejä ympäri E-Suomea ja kuuntelin etsien viilattavia paikkoja. Auto on paras paikka kuunnella biisejä. Lujaa.

YOU BELONG TO ME 2011 (Pospisil)

Pospisil oli alkanut ihan silkkana oman kivan pitämisenä kitaran kanssa. Mutta Acapulco 3 v aiemmin poiki nimibiisillään sen verran ison radiohitin, että alkoi tulla halu tehdä follow-up. Sitä olikin kiva tehdä, huimia kokeiluja, n kymmenminuuttinen piiloraita etc. Mutta samalla pieni tuli paine onnistua paremmin. Citius, altius, fortius. Ei käynyt ihan niin, mutta kivaa oli kuitenkin. Olin ihan kasaria. Ja levyssä oli kerrankin sellanen kansi että se toimi mulle. Ei ole näköjään saatavana diginä tai Spotifyssä. Harmi. Ei se täydellinen ole, mutta ihan hyvä levy. Oli nasta tehä. Se on usein tärkeintä. Jos ei oo nasta tehä, ei kannata tehä.

 

PUOLIKUU 2012

Tästä ois varmaan tullu ihan hauska levy, jos ois malttanu pitää sen keston 12 biisissä. Erilaisia kokeiluja ja ihmeellisissä paikossa syntyneitä biisejä. Muutama co-write joita tehtiin Kallio-Kuninkalan demosessioissa. Kokonaisuus on hiukan sekava ja levyn kesto liian pitkä. En mä itekään jaksais kuunnella kenenkään albumia tuntia. Levyllä oli yksi biisi, josta odotin tosi paljon, mutta se ilmestyi sinkkuna väärään vuodenaikaan. Pitäis varmaan joskus kuunnella mitä tuli tehtyä.. :)

OTA MINUT NYT-Puolikuun Parhaat 1989-2014 2014

Vanhojen biisien parhaat ja kaksi uutta, joista toinen oli keskikokoinen radiohitti syksyllä 2014. Bändi täytti 25 vuotta. Eli se tarkoittaa, että olemme nyt kaikki n 40 v .. :) Uusia biisejä syntyi loppukesästä 2014 todella kiivasta tahtia. Tähän tuli yksi niistä toinseks, toinen oli jo Kallio-Kuninkalasta.

”OTA MINUT NYT – Puolikuun Parhaat” tilattavissa täältä, 40 hittiä 25 vuoden varrelta.

SINGLET

Love Comes Tumblin´ / Light Down Low; (nimellä Mercy Street) omakustanne 1988 (painos 10 kpl koelevyjä!)

Hämärään Huoneeseen / Hän Toi Mukanaan Sateen; Hi-Hat 1989

Olkoon Niin / Hämähäkkimies; Hi-Hat 1990

Kaiken Jälkeen / Moottoritie; Hi-Hat 1990

Makeaa Myrkkyä / Isomies Levyjä Soittaa; Flamingo 1991

Viimeiset Viisi Kilometriä / Lumisateeseen; Flamingo 1992

Toukokuu / Yksinäinen Juna; Flamingo 1992

Nyt Loppuu Todellisuus / Kolmas Tähti Oikealla; Flamingo 1992

Älä Ole Hellä / Meteliä; Flamingo 1992

Saavu Kesätuuli / Vie Minut Myrskyistä Pois; Flamingo 1993

Älä Herätä Vielä / Odotus; Flamingo 1993

Tähden Lennon Taa / Tähtien Rauha; Flamingo 1993 (joo. näin se luki etiketissä..)

Only I Want / Take Away The Rain; Flamingo 1993 (nimellä Moonstones)

Magneetti / Jos Kuulee Mua Maa; Flamingo 1994

Ota Minut Nyt / Mutkainen Sillä On Tie; Flamingo 1994

Älä Kiusaa Miestä / Bensaa Koko Rahalla; Flamingo 1994

Kranaattiomenoita / Ilokaasua; Polydor 1995

Sinä Tulit; Polydor 1996 (tästä eteenpäin ei juuri käytetty b-puolia CD-sinkuissa)

Odotan Pilven Reunalla; Polydor 1996

Moottoripää; Polydor 1996

Niin Hyvä Olla; Polydor 1996

Tule Takaisin; Polydor 1997

Vieläkö Kaipaat; Polydor 1997

Ethän Mene Vielä; Polydor 1997

Alla Samuraitaivaan; Polydor 1998

Tietäisit; Megamania 2000

Hiuksiis Taitan Seppeleen; Megamania 2000

Särkynytsydän & Palavarakkaus; Megamania 2001

Betoniasfalttikukka; Megamania 2001

Haavoittunut Pikkuinen / Ota Minut Nyt (live) / Särkynytsydän & Palavarakkaus; Megamania 2002 (ei julkaistu, muutama kappale jaettiin radioihin. Harvinaisin Puolikuu-levy mitä on..)

So Long, Beibi (Ehkä Vielä Nähdään) / Punapää; Edel 2003

Haavoittunut Pikkuinen / Hämärään Huoneeseen Edel 2003

Laaturosoa & Romantiikkaa-EP; Edel 2004

Hei Hei Hei Heebat; FM Music 2004

Tähtimies; MelPlay 2005

You Baby; RealLifeRecord 2005 (salanimellä Pospisil)

Kaikki Oikeudet Pidätetään; BonnierAmigo 2005

Paljon Enemmän; BonnierAmigo 2006

Hei Dee Dee BonnierAmigo; 2006

70-Luvun Kontulaan; BonnierAmigo 2006

Huuda Hiljaa; FM Music 2008

Jos Viet; Rocket 2010

Onko Taivas Korkealla; Rocket 2010

Kurjet; Rocket 2012

Kesä-Stadi On Vapaa; AXR 2013

Iso Isku; AXR 2013

Kunpa Olisit Se Aamu; AXR 2014

Vain Niin Oikein; Turenki 2014

Oveltain; Universal 2014

49 sinkkua, tarina jatkuu..